Läskisoossia ja rehuperunoita kesähelteellä.

Ensimmäinen ateria Kytäjällä on jäänyt mieleen. Se ei ruusuisia muisteluita saa, mutta asiaa lieventää se, että isä oli sen tehnyt. Raskasta metsurin työtä tekevänä ja osin saitanakin, hän ei miettinyt ruoan koostumusta lasten kannalta. Sitä syötiin, mitä oli.

Perunat olivat edellisen vuoden satoa ja maistuivat apulannalle. Tuli mieleen rehuperunat, joita eläimille syötettiin. Kastike oli perinteinen ruskeakastike, mutta liha halvinta mahdollista sikaa nahkoineen.

Syötyä tuli, mutta lihanretaleet nahkoineen ja jopa joinekin karvoineen jäivät maistamatta.