Kyläkeskuksen muodostivat tienvarteen sijoittuvat kirkko, vastapäisellä puolella pienen välimatkan päässä oleva neuvola ja maapirtti urheilukenttineen ja koulu, jonne kentältä oli matkaa muutama sata metriä.

Maapirttiä isännöi Korhosen perhe, joka asui rakennuksessa. Talon merkitys kyläläisille oli moninainen. Siellä järjestettiin erilaisia juhlia, tansseja, elokuvanäytöksiä ja mm. hirvipeijaisia. Likeinen urheilukenttä kokosi kesäisin urheiluharrastusten ja kilpailujen pariin niin paikallisen urheiluseuran kuin koulunkin väkeä.

Itselleni maapirtti oli Korhosen poikien kohtaamispaikka ja kerran innostuin piirtämään ikkunasta avautuvaa maisemaa ja siinä kyläraittia koristavaa pientä latoa vastakkaisen metsän reunasta. Näkymä maapirtin yläkerrasta oli houkuttava. Korhosen tädin kehut olivat suuri kiitos.

Piirtämisestä innostuin jo 6-vuotiaana ja kauppaostoksia peittävät makulatuuripaperit olivat aarteitani.