Kapearaiteinen rautatie oli Kytäjän helmi. Arkipäivisin juna porhalsi keskuslämmityskattilakuormineen ensin kohti Hyvinkäätä ja illalla takaisin Karkkilaan. Juna oli ristitty pikkupäkäksi, mikä nimi siirtyi myöhemmin erään ravintolankin nimeksi.

Junan viimeinen vaunu yleensä oli konduktöörivaunu ja sen sillalta hänen näin vilkuttavan varsinkin kesällä, jolloin olin kesätyössä kyseisellä rataosalla. Matkustajia juna otti tilanteen niin salliessa (en muista milla kriteereillä se tapahtui).

Ensimmäisenä kesänä asemalta Karkkilan suuntaan tehtävää rataosaa perkasi pehtoori Yrjölän poika ja minä urakoin Hyvinkään suuntaan Neitsytsaaren ohi. Kaupungin suunnalta oli omat tekijänsä.