Koulussa järjestettiin vuosittain raittiuskilpakirjoitukset. Sen palkinnot jaettiin Hymy-patsaiden tavoin kilpailussa menestyneille kevätjuhlassa. Enpä muista vuotta, jolloin en olisi tuota kirjoituspalkintoa saanut. Pidin kirjoittamisesta ja myös piirtämisestä.

Kevätjuhlaan Kivisenojalla oli tapana piirtää maisemakuva kolmiosaiselle liitutaululle. Suorittajiksi valittiin lisäkseni kaksi ylemmän luokan oppilasta. Itse asiassa minut, heidän lisäkseen.

Saatuamme työn valmiiksi, Mauno-opettaja oitis kävi minun osuuteni kimppuun, sillä olin rohjennut panna metsämaisemaan vinoon kasvaneen puun. Juuri sellaisen, jollaisia metsässä tapaa.

Opettajan taidekäsitys ei moista hyväksynyt ja hänen määräyksestään kuvaan ilmestyi suorarunkoinen puu. Jo tuolloin selvisi se tosiasia, että todellista elämää pyritään kaunistelemaan (ehkäpä siksi emme huomaa syrjäytyneitäkään).