Wetterstrandin Veikko antoi minulle lemmikkikanin. Lemmikkieläinten merkitys lapsille on suuri ja koin saaneeni jotain ihan omaa. Valkoinen pitkäkorva sijoitettiin saunarakennuksen suureen leivintupaan, jossa sillä olisi tilaa liikkua. Tuskin maltoin nukkumaan tuona talvisena iltana.

Yöllä näin unta. Etsin kania kiivaasti. Se oli kadonnut.

Aamulla heräsin. Oli lauantai. Tuohon aikaan lauantainakin käytiin koulussa, niin myös työssä. Herättyäni kanin katoaminen vaivasi, mutta oli aika rientää kouluun. Mietin unta useaan otteeseen päivän aikana.

Koulupäivän jälkeen riensin suoraan reppuineni lemmikkini luo.

Mikko-kissamme oli jotenkin onnistunut pääsemään leivintupaan tuhoisin seurauksin. Uni toteutui. En löytänyt sitä, sillä jäljellä oli vain eloton keho.

Eilen saatu, ihanan pehmeä ja sulosilmäinen lemmikkini, joka oli nautiskellen mutustellut antamiani herkkuja, oli kuollut. Suru oli suunnaton.