Mauno-opettajalla oli tapana lukea ääneen koko luokan edessä. Rakastin niitä tunteja vaikka luettava teksti olikin yleensä satu. Meillä kotona ei koskaan luettu lapsille (tai en ainakaan muista). Kirjoja ei kodissamme ollut.

Muistan yhä ne Mauno-open erikoisrakenteiset, paksukantiset kirjat, joista hän tarinoita ja satuja lueskeli. Se oli hienoa.

Liekö kuulunut opettajan taktiikkaan rauhoittaa luokka, tehokas se oli.