Lakkimäessä oli aikanaan ollut iso karja. Jäljellä 60-luvun alussa oli pihapiiriä hallitseva suuri valkoiseksi rapattu navetta, jonka kupeessa oli valtava lantala ja suuri heinälato. Samaiselle alueella sijoittui vielä maakellari.

Navettaa käytettiin Hyvinkään villatehtaan varastona, jonne viikottain tuotiin suuria lumppupaaleja traktorilla, jotain ajoi muistaakseni mies nimeltä Harakka. Puhelias kaveri, joka sitten vuosia myöhemmin palaa muistikuvissani vakuutusten myyjänä mieleen.

Navetassa oli lukuisa määrä vesijohtoja ja juotto-ja syöttökaukaloita, paikkoja lienee ollut sadoille lehmille. Muistikuvat saattavat olla määrien suhteen lapsen mittakaavassa aikuiseen ja kokemuksen määrittämiä, eivät välttämättä faktaa. Lapsihan kokee tilat suurempina kuin aikuinen.

Karjakeittiö ja navetta oli  suljettu lukoin ja rautatangoin, mutta seikkailunhaluisina koltiaisina löysimme reitit varastoon. Veljeni oli mestari ryömimään pienistä aukoista ja hän keksi rikkoutuneen lasiruudun ja änkesi pienen neliön läpi sisälle. Navetta oli unelma paikka hypellä, lumppupaalilta toiselle. Tähän liittyy myös vaarallinen tilanne, kun velipoikani tohkeissaan juoksi yhtä vaakatasossa olevaa vesiputkea pahki. Otsa sai kuhmun, ei sen kummempaa, mutta tauon se navetassa käynteihin aiheutti.