Vuoden 1962 syksyllä menin Kivisenojan koulun viidennelle luokalle. Haaveeni oppikouluun pääsystä tyrmättiin kotona jo pohjanmaalla ollessa. "Meidän perheessä ei herroja elätetä".

Ensimmäinen kouluaamuni alkoi hermostuneesti ja uusien kasvojen joukossa. Koululuokkaan saavuttua, miesopettaja toivotti huomenet ja kytki keskusradion päälle, jotta koulun aamunavaus voitiin suorittaa samanaikaisesti molemmissa koulurakennuksissa. Luokkia oli vain kaksi, alaluokat 1-3 ja 4 ylöspäin (jos oikein muistan).

Mauno-opettaja istahti harmoonin ääreen ja aloitti virren.

Purskahdin nauramaan. Niin epävireistä lauluääntä en ikinä ollut opettajalla kuullut.

Opettaja keskeytti soittamisen ja totesi ykskantaan; "Hiljaa", ja aloitti soiton ja laulun alusta. Minua nolotti, mutta muistikuviini  piirtyi uusi kokemus opettajasta, joka ei hävennyt omaa ääntään vaan lauloi sillä jonka lahjakseen oli saanut.