Kartanon maidonjakopiste sijaitsi asemaan vastapäätä vanhalla meijerillä. Rakennuksen vintillä asui vanhoja ihmisiä, jotka hemmottelivat vierailevia lapsia munkeilla, jotka oli Hyvinkäältä ostettuja.

Maitoa meijerin tiloissa aamuisin jakoi Peltosen rouva, kuorma-autonkuljettaja Taunon puoliso. He asuivat Tunkkarin perheen kanssa vastapäisessä kerrostalossa. Myöhemmin selvisi, että Peltoset olivat jotakin kiertotietä sukulaisiakin.

Maidonjakajalla oli käsivivulla toimiva maidonjakokone, josta jokaisella vivun siirrolla tuli litra maitoa. Edellisen litran liruessa kannuun, se mittari seuraavaa litran vastapuolen säiliöön.

Maitotaloksi meillä ristiytyi myöhemmin Björnin maatalo, joka oli Lakkimäestä kulkien metsän takana alueella, jolle oli sodan jälkeen siiirtolaisille jaettu maatiloja. Maidonhakuretket syksyisen värikylläisen metsän läpi ovat jääneet pysyvästi mieleen.