Sokerijuurikasmaa sijaitsi viljankuivaanon edessä Hyvinkäälle johtavan maantien ja rautatien välissä. Pitkät sarat olivat päistään kasvuoloiltaan erilaiset. Maa oli kuivempaa kartanonpuolipäässä.

Kesän alussa sokerijuurikkaan taimet piti harventaa. Yksi taimi puolentoista kuokanterän leveyden välein. Aluksi työläs mittaaminen ja taimen elinvoimaisuuden arvioiminen tuli pian tutuksi.

Tähänkin työhön hakeuduttiin omasta tahdosta jo hieman yli 10-vuotiaina. Palkanmaksu tapahtui vanhempien palkkapussiin, niin muistelen. Eikä niitä rahoja juuri henkilökohtaisesti koskaan saanut omakseen.