Muutettuamme Lakkimäkeen ja isän aloitettua kartanon työssä, tuttavat ja sukulaiset kiinnostuivat kartanosta työnantajana. Tuohon aikaa metsä- ja maatyötä riitti kymmenille palkollisille ja tarjontaa lisäsi sokerijuurikas- ja heinäpeltotyöt, joissa me lapset teimme harvennus- ja muita avustavia tehtäviä.

Lakkimäen rakennuksen keskimmäiseen huoneistoon muutti keski-pohjalaisesta kotikylästä veljekset Tauno ja Urpo sekä heidän hierojaäitinsä Iita, josta meille pojannaskaleille syntyi kauppareissuja tehden mukava lisäansion lähde. Heillä oli myös televisio, jota käytiin ensimmäisen talven kevään aikana katsomassa. Aprillipäivänä meillekin televisio sitten hankittiin.

Talon toiseen päähän asettui isäni Pauli-veli perheineen. Pauli oli tunnetusti laiska mies ja perheen elämää sävytti epäsosiaalisuus, jopa häiritsevässä määrin myös lasten huono kohtelu.

Eikä aikaakaan, kun saunarakennuksenkin vintille muutti asukkaita. He saapuivat itärajan tuntumasta.

Alkuvaiheen auvoinen yhden perheen asuminen muuttui aikataulutetuiksia sauna- ja pyykkitupavuoroiksi ja piha-alue kaventui omaksi osaksi pihaa.