Kartanon metsäalueita asutuksesta rajasi peura-aita. Osa porteista oli lukittuja ja meille lapsille kerrottiin, että joillekin alueille ei ole menemistä. Se lisäsi kartanon mystiikkaa.

Valkohäntäpeurat olivat tuttu näky Kytäjän pelloilla. Aidoista huolimatta niitä pääsi karkuun ja ihastuttamaan asukkaita. Toisia ne tietysti vihastuttivat, mutta lapsen maailmaan ne toivat mukavaa vaihtelua aivan kuten fasaanitkin, joita Kytäjälle muuton jälkeen ensimmäisen kerran muistan nähneeni.