Lakkimäessä meillä oli Mikko-kissa, joka tykkäri istua olkapäälläni. Muutaman kerran otin sen hiihtolenkille mukaan. Vaikka kissan nautinto oli kuultavissa se myös tuntui, sillä se kaivoi kyntensä takin selkämykseen.

Erään kerran leikkiessä se meni hetekan alle piiloon ja yritin sitä käsin haalia takaisin. Vaan veijaripa nappari kyntensä keskisormeeni ja arvata saattaa miten kipeältä se tuntui.

Mikko-kissa ei aina perheessämme saanut kovin ymmärtävää kohtelua. Eräänkin kerran tulistunut isäni lennätti sen suuressa kaaressa pihalle. Isä oli alkoholiin taipuvainen.