Kasvattajan rooli on kautta aikain ollut kimurantti. Palautteen antaminen vanhemmille on usein koskettavan vaikeaa.

Kylältä saimme jatkuvasti palautetta kohteliaisuudesta ja auttamisen halusta. Ja kiitos tuli asioista, joita kotonakin teimme päivittäin. Kotona paras kiitos oli mukaan askareisiin pääseminen. Toki oli hetkiä, ettei aamulla puoli seitsemältä olisi viitsinyt lähteä pakkasessa hiihtämään parin kilometrin päähän maitoa ostamaan, mutta kun tiesi, että on pakko umpihangessakin asiasta selvitä, niin oli.

Kouluunkin oli ehdittävä kahdeksaksi. Rakastin koulunkäyntiä ja olin haaveillut kaikki alakouluvuodet opettajan urasta.

Puiden pilkkominen oli ollut poikien homma jo 10-vuotiaasta ja koulupäivän jälkeen se oli usein ensimmäinen työ ennen pimeän laskeutumista. Tuohon aikaan ei halkovajoissa ja varastoissa ollut sähkövaloja, ei muuten ulkohuoneessakaan, jossa käytiin tarpeilla.