Helteinen kesäkuun alun päivä 1961. Koulut olivat juuri päättyneet ja neljännen luokan todistuksessa komeili keskiarvo, joka ylitti reilusti kahdeksan.

Musta baskeri päässä ja jännittävä matka takana saavuimme uuteen kotiimme Kytäjän kartanon omistamaan kolmen asunnon taloon Lakkimäessä. Pihapiiriä komisti hulppea valkoiseksi rapattu navettarakennus, liiteri ja ulkokäymälärakennus, jossa siinäkin oli puuvaja päädyssä.

Pihaan noustiin hiekkaista tietä, joka kulki pihan halki jatkuen mäen takaisille pelloille.

Lakkimäkeen käännyttiin viljakuivurin kohdalta vasemmalle, ohitettiin muuntaja, ylitettiin kapearaiteinen rautatie ja pienen joen ylittävä silta. Oikotie yhdistyi kirkonmäen suunnasta tulevaan toiseen tiehen, jotka kiersivät mäen ympäri, haarautuen siiten peltoalueille ja metsien läpi.

Kesä oli täydessä vauhdissa, toisin kuin Taluskylällä, keskipohjalaisessa pikku kylässä, josta muuttomme tapahtui. Helle oli kaiken ympäröivä. Oikea kesä. Heinäkin oli ehtinyt kasvaa jo pitkälle ja pihapiiriä koristivat huikeasti tuoksuvat sireenit.